joo-o... siispä lomailen. ja kuolen sisältä.
ajattelin kai että kesä vie paskan mutta toisaalta taisin ottaa sen paskan mukaan.
ihan jees.
normaaliudun kai joskus piti kyllä jo tai siis ois pitäny mutta... aargh
en tiiä.
huvittavaa.ajatukset ei pysy koossa ja mun tekis mieli vaan itkee.itkee itteni kuoliaaks.
oon itkeny mutta vihaan sitä koska se on naurettavaa.
se vaan on.on..on..on..on..on..on..on.. ja on.
koitan löytää sanoja sille mitä tunnen, mutta en löydä ainuttakaan,koitan keksiä jotain mikä piristää ja tuntuu että hajooon enemmän..
käsinkosketeltavaa mutta niin hajoavaa- paskaa..
enkä oikeestaan tiiä kumpi hajoo minä vai se paska ja sitten minä.
haluisin purkaa ajatuksia mutta en 1.psykologille 2.psykiatrille 3.missään terapiassa koska tuntuu että niiden päässä ei oo muutaku "kuntoutuskeskus" ja se ei sovi mulle ja mun aikatauluun.en kieltäydy parantumasta.
hetkinen? parantumasta? niin aivan siis mistähän. en oikeen tiedä. eikä tiedä kukaan.mutta en myöskään oo luulosairas.kai.hahahaaa
mikä lie sitte...
mörkö...