Heräsin just, eikä väsytä yhtään.Silmät on kipeet ja on poskiontelon tulehdus.Kurkkukin on kipee se taas on ihan okei - yskin verta ja okei..oksensin...mutta se on ihan kaunista.Sovittiin kullan kanssa et pidetään pidempi tauko koska se ei usko että rakastan sitä koska en oo tarpeeks sen kanssa, oon eniten sen kanssa.Mutta aika vähän kenenkään kanssa.Sain suututettua kämppikseni tänään mut se ei haittaa - itepähän on niin säälittävä paskiainen ku on! hah reppana...Ja sitä paitsi se "pelkää" mua...mutta ihan vapaasti ei kukaa oo käskeny sen pelätä...

Nykysin tuntuu et kaikki on mua vastaan vaikka tiiän kyl et must on tullu tosi vainoharhanen ja sen mukaan sitten kohtelen helposti muitaki, mutta mulle se ehkä on tullu oikeutetuista syistä...tai mikä nyt on oikeutettu syy vai onko sellasta ees...mutta kuitenkaa en tälle mitään voi...

Ajatukset on niin niin niin sekavat ettei kukaan pysty tajuu niitä koska en tajuu niitä itekkään, se pelottaa mua.Eli voinko siis sittenkään sanoo että :tyhmät "pelkää" mua - ei tarttis" jos itekin vahingossa pelkään itteeni.En tiiä, mut toisaalta ei sil oo väliikään mitä mä ajattelen itestäni tai mistää.ei kenenkään ajatuksilla oo paitsi Bushin.

Ylihuomenna on mun "isosiskon"(väliaikainen ratkasu) synttärit ja me ollaan riidoissa oltu jo aika pitkään, tää on niin ihanaa, ei vaan tää on kauheeta. rakastan sitä niin paljon että ahistaa...Sitten äiti sano että mä oon ollu koko sen ajan kun oon ollu  ni sen tiellä, ja sitä se hokee sen mies ystävällekin, toivottavasti se saa siitä jotain irti, että sanoo niin...Jos asia on näin niin onneks mua ei enää oo kauaa, pääse sitten eroon :)

Elämällä ei oo päämäärää kaikki kulkee täällä ihan miten sattuu muka silmät auki mutta oikeesti silmät kiinni. Jokainen koittaa keksii tavotteita ja päämääriä mutta se se vasta RAUKKAMAISTA ONKIN sillonhan todistaa vaan sen että on heikko, tyhmä ihminen jolla ei oikeesti oo tarkotusta niin että se on pakko ite jostain keksii.HAH, aikas säälittävää.toisaalta onko tässä maailmassa sitten jotain muuta ideaa, jos nyt vaikka oisin keksimättä omaa tavotetta ja päämäärää (joka selviää ehkä vasta myöhemmin elämässä, kuka tietää...) ni keksisinkö jotain sen ei keksityn tilalle? ehkä jotain yhtä tyhmää...yhtä säälittävää vai oisinko keksimättä ja kuihtuisin olemattomaan, olemattomaan...vai mitä kävis, pystyiskö kukaan siis edes olla keksimättä jotain miks elää...NO joo taas joku niin vamma ajatus tässäki mut näitä ajatuksia mulle tulee päivittäin, tunneittain,minuutittain,sekunnitain ja mietin niitä ja koitan keksii ratkasun.Ehkä siks just oonki niin säälittävä juttujeni kanssa koska koitan välttää "juttuja" (=noita edellisiä mun mielestä säälittäviä asioita) mutta epäonnistun siinä välttämisen vuoks varmasti.Tiiän että ilman jotain tarkotusta oisin jossain ihan muualla ku tässä maailmassa, en kestäis tätä maailmaa ilman keksintöä: tarkoitus, se on varakeino - varakeino elämiselle.Mun tarkotus on syömisen omanlainen säännöstely, oon oppinu sen, miten itse hallitsen.Tarkat säännöt jotka rajottaa, ne tuo turvallisuutta ja koska kukaan muu ei musta oikeesti varmaankaan välitä mun täytyy itse välittää ja välittäminenkin voi sattua, ja kun sattuu tietää että joku välittää, koska se on oikee tunne.Rakastan sitä tunnetta ja vihaan ihan vähän vähemmän.(se on niin herkkua).