lähdin pois, paikkaan X... viihdyn siellä...oon asunu siellä aikasemminki, mulla on kiva työ ja kivoja ihmisiä ympärillä silti tuntuu niin raskaalta..kuka tietää miks..en ainakaan minä.
laihduin taas vaihteeks,15kg kuukaudes...nautin...otin takas 3.5 kiloo...otan uusiks...
rakastan sitä mutta haluisin tasapainoo ja oon aika väsyny.mulla on poikakaveri joka temppuilee enemmän kun se kunnollinen ex...se täydellinen versio miehestä...

tää on tätä samaa edelleen.Tosin nyt ei oo kai edes toivoo että saisin exäni takasin.
tai siis on koska se sano että vois panna mua (tosiaan sehän sen kertookin, suuret mahdollisuudet ja silleen) mut ei oo mun puolest kyl tekemäs sitä.
oon sekoillu täs pari vkn loppuu oikeen urakal tosin en täysin tavalliseen tapaan vaan hieman ja silti niin täydellisen erilailla - nimittäin PALJON huonommalla tavalla.

Mul on taas tosi ahistunu olo.en tiiä miten saisin sen pois.tuntuu oikeestaan siltä ku elämä loppuis.tiiän kyl et ei se niin vaan lopu mut tää tunne...ruoka on niin vaikee tapaus mietin kokoajan ruokaa.vaik oli jo melkee vk et en miettiny.se taas johtu siitä et olin kaveril ja söin normaalisti/niin vähän.mut mummil on kaapit pullollaan ja KAIKENLISÄKS se tyrkyttää sitä kokoajan.ja kun mul on sellanen kierre et ku oon ja mua ahistaa ja on tyhjä olo,se olo pitää jotenki poistaa ja keinot miten poistaa se ees hetkeks on 1.käsien polttelu 2.itteni lyöminen 3.syödä jotain.viimesin kuulostaa järkevimmältä siihen asti kun oon syöny koska sitten ahistun siitä et söin joka johtaa kauheisiin omantunnon tuskiin ja se useimmiten poistuu osittain oksentamal mut vaan hetkeks joten sit kaikki alkaa taas alusta.mut joo,sit sellanen kivempi juttu taidan lopettaa koulun kesken ja muuttaa yhteen kaupunkiin.rakastan sitä kaupunkii.ku kävin siel taas vierailul ni tuli olo ku ois lähteny kotoo pois.keskisuomi masentaa mua/mut...

oon siis täällä hesas edelleen kaverilla.eilen kävin shoppaillee kaupungil sillä aikaa kun mun kaveri oli töissä.
löysin aika paljon kaikkee kivaa lukuunottamatta sitä mitä etin eli kenkiä.
hmmp. tosi outoo :D
mutta joop.
sitten kolmelta mun kaveri pääs töistä ja oli väsyny - mäkin olin.
jotenki musta alkok tuntuu että romahdan eikä se ollu siitä ihmisestä kiinni.
oisin halunnu mainita että musta tuntuu että pyörryn voitasko istua mutten uskaltanu koska pelkään että herätän asioilla ja ajatuksilla liikaa huomioo, vääränlaista.siis pelkään että se ois luullu että haen huomioo.
mutta sain pidettyy sen asian sisällä.
no käveltii sinne asemalle ja lähettii junalla sen luo, jonka jälkeen se meni nettiin, ja mä nukuin hetken sohvalla ja tunsin olevani tiellä.tuli niin sellanen outo muisto mieleen siitä kun olin aina eelin sohvalla ja se tietokoneella ja sitten sitä tympi joten se oli koneella eikä sanonu mitään.mua rupes pelottaa mutten sanonu mitään.koska tuntuu että se ihminen tietää ja on kuullu niin paljon että mä oon vaan yks niist jotka sille sanois ja että hakisin huomioo joten empä sanonu enkä kysyny mitään.käytiin tullessa kaupassa ja se osti jotain napostelu systeemejä koska sen kaverit oli tulossa ja musta oli kauheen kiva et ne tulis että se sais välil muutaki seuraa ku mut kun oon siis ollu sen luona jo muutaman päivän (koska kotiin on vähän matkaa).no jotain järkättii vähän ja sitä vitutti ku kävi pieni komplikaatio koneen kanssa, tunsin itteni tosi tosi syylliseks enkä tiiä miks, tiiän kyllä nyt etten ollu varsinainen syy mutta saatoin vaan lisätä ärtymistä olemassa olollani just sil hetkel.
sitten sen kaveri tuli,ja ne tosiaan oli hyvät kaverit ja sen kaveri vaikutti tosi kivalta. ajattelin vaan pitää turpani kiinni koska tunsin edelleen olevani haitta ja tiellä (ja oikeestaan mun mielest tunsin myös osittain ihan syystä koska tää eräs antoi mun vähän ymmärtää niin enneku sen kaveri tuli) mutta saatan olla vääräs.
sitten sen toinen kaveri tuli ja mä oikeesti tunsin itteni tosi tyhmäks.
ajattelin että kun tulee sopiva väli niin ilmotan niiden iloks ja mun helpotukseks että lähen ulos.
mutta sellasta välii ei mun mielestä tullu joten en saanu sitä sanottuu.
Se mun kaveri oli odottanu et sinne tulis enemmän ihmisii mutta niillä oli kai vähän kiirettä joten ne ei päässy tulemaan.
ja mua harmitti se kun se kai oli odottanu joitain ja mä vaan kuokin siinä sivussa. tosin en kyllä syöny mitään niitten juttuja.lainasin vaan lasia ja vettä.
Ne sen kaverit sitten jossain vaiheessa lähti ja olin räjähtämis pisteessä koska olin ollu siitä iltapäivästä asti ja koska vihaan tunnetta "oon tiellä".
Sanoin lähteväni ja se oli aika lähellä, riideltiin, tai kiisteltiin tai jotain. ja se halus että meen..
enkä oikeen tiiä mistä niin kiisteltiin.se vaan lähti siitä kun räjähin.
mutta olin aika ylpee et sain sen pidettyy vaan siinä siis niinki pienenä. koska oisin saattanu tehdä jotain tyhmempää mutta en halunnu aiheuttaa paskaa.
läpsin itteeni, ja "vedin turpaan" tyylillä koska toinen v- ehto ois ollu poltteulu mut se ei ollu just sil hetkel mahd.tajusin vessas kuitenki ett se ei ehkä oo kovin älyllistä mitä teen ainakaan täl hetkel.joten
sain lopetettuu niin kummaa kun se olikin en saanu kun punasen posken vaan aikaseks.ja sillee.
Sit riideltiin siitä. ja oikeestaan mulla oli kokoajan vaan olo että haluun halata sitä ja pyytää anteeks mutta se oli aika vittuuntunu muhun.
saatiin sitten sovittuu..joka oli tosi hyvä.
danke siitä..

joo-o... siispä lomailen. ja kuolen sisältä.
ajattelin kai että kesä vie paskan mutta toisaalta taisin ottaa sen paskan mukaan.
ihan jees.
normaaliudun kai joskus piti kyllä jo tai siis ois pitäny mutta... aargh
en tiiä.
huvittavaa.ajatukset ei pysy koossa ja mun tekis mieli vaan itkee.itkee itteni kuoliaaks.
oon itkeny mutta vihaan sitä koska se on naurettavaa.
se vaan on.on..on..on..on..on..on..on.. ja on.
koitan löytää sanoja sille mitä tunnen, mutta en löydä ainuttakaan,koitan keksiä jotain mikä piristää ja tuntuu että hajooon enemmän..
käsinkosketeltavaa mutta niin hajoavaa- paskaa..
enkä oikeestaan tiiä kumpi hajoo minä vai se paska ja sitten minä.
haluisin purkaa ajatuksia mutta en 1.psykologille 2.psykiatrille 3.missään terapiassa koska tuntuu että niiden päässä ei oo muutaku "kuntoutuskeskus" ja se ei sovi mulle ja mun aikatauluun.en kieltäydy parantumasta.
hetkinen? parantumasta? niin aivan siis mistähän. en oikeen tiedä. eikä tiedä kukaan.mutta en myöskään oo luulosairas.kai.hahahaaa
mikä lie sitte...
mörkö...