Mä en enää oikeen tiiä mistään mitään, tää on vähän hassuu ku yleensä tuntuu et oon selvillä kaikesta mistä mun pitääki olla.Nyt en vaan oo...ja tilanne on aika pepusta.Rakastan mun rakasta ja se mua mutta silti musta on kiva vaan vähän pelleillä nykysin joittenki ihmisten kanssa tai siis mä pelleilen niillä ihmisillä niitten ehkä sitä tajuamatta.Hyvä esimerkki on mua suht paljon vanhempi 26v. jätkä joka on muka ihastunu muhun ja mä en todellakaan siihen.En tunne hyvin kyseistä, eikä ole sinäänsä ollu mitään mutta nautin vaan siitä että saan ensin esittää sille hetken että se on mun kaveri (vaikka vaan puhelimes puhuu jotain et mitä kuuluu) ja sitten vittuuntuu sille koska en tykkää siitä ja sen typerästä yrittämisestä yhtään.Se esittää mulle jotain "kovaa jätkää" ja se ottaa päähän koska se on ujo!!!!...ei tarvii esittää...ois vaan ittensä.En mä sitä pahasti oo satuttanu.Ja tää on ehkä mun omaa kostamista siitä että kuinka mua on hyväkskäytetty monis asiois koska oon luonteeltani ollu aina jotenki niin ymmärtäväinen ja ystävällinen tai jotai...tää on multa uutta.Kultani kyllä tietää ja se on munkaa joskus "pelleilly" sen kustannuksel, ja se tietää kyllä musta ja mun elämästä ihan kaiken että sinäänsä ei oo mitään salaisuuksii meijän välil.Mutta silti kaikki vaan on sekasin.

Väsyttää aika paljon mutta silti ei niin paljoo et nukahtaisin.Enkä haluis mennä yksin nukkumaan mutta eipä taida nyt olla vaihtoehtoo kun kulta ei oo täällä just..RAKASTAN SITÄ<3

Kaikki on huolissaan mun syömisistä ja elämästä tai lähes kaikki ja se ärsyttää, koska en mäkään roiku muissa vaikka oisin huolissani niistä.Kai saan syödä niinku haluun, ja elää niinku haluun. Todistan sen vielä että ihminen ei elä syödäkseen eikä syö elääkseen ...