Juups, yö meni hienosti suhteessa siihen mitä siltä saatoin odottaa.Maha kun on vamma niin se on vamma.Sainpa sitten eilen illalla "jatko raivarin" ihmiselle jota rakastan sen käyttäytymisestä mua kohtaan ja välinpitämättömyydestä sitä kohtaan mitä mulle yleisestikin kuuluu...osaahan se olla ihana jos vaan sattuu haluamaan.Se ite ilmas mulle tossa pari päivää sitten että on hyvin omistushalunen (ja se oli siltä suurta koska se ei koskaan myönnä mitään tollasia asioita), ajattelin joskus että haluun poikaystävän joka on vähän omistushalunen mutta niin sitä mieli muuttuu ku huomaa millasta se oikeesti on...Ja taas ja taas ja taas, ainakun jauhan siitä jotain tulee vaan vahvempi olo että rakastan sitä mutta siltikään en tykkää siitä miten se käyttäytyy itsekkäästi (on itsekkin myöntänyt sen).Nyt pitäis lähteä asemalle odottelemaan junaa ja lähtee kouluun.