oon siis täällä hesas edelleen kaverilla.eilen kävin shoppaillee kaupungil sillä aikaa kun mun kaveri oli töissä.
löysin aika paljon kaikkee kivaa lukuunottamatta sitä mitä etin eli kenkiä.
hmmp. tosi outoo :D
mutta joop.
sitten kolmelta mun kaveri pääs töistä ja oli väsyny - mäkin olin.
jotenki musta alkok tuntuu että romahdan eikä se ollu siitä ihmisestä kiinni.
oisin halunnu mainita että musta tuntuu että pyörryn voitasko istua mutten uskaltanu koska pelkään että herätän asioilla ja ajatuksilla liikaa huomioo, vääränlaista.siis pelkään että se ois luullu että haen huomioo.
mutta sain pidettyy sen asian sisällä.
no käveltii sinne asemalle ja lähettii junalla sen luo, jonka jälkeen se meni nettiin, ja mä nukuin hetken sohvalla ja tunsin olevani tiellä.tuli niin sellanen outo muisto mieleen siitä kun olin aina eelin sohvalla ja se tietokoneella ja sitten sitä tympi joten se oli koneella eikä sanonu mitään.mua rupes pelottaa mutten sanonu mitään.koska tuntuu että se ihminen tietää ja on kuullu niin paljon että mä oon vaan yks niist jotka sille sanois ja että hakisin huomioo joten empä sanonu enkä kysyny mitään.käytiin tullessa kaupassa ja se osti jotain napostelu systeemejä koska sen kaverit oli tulossa ja musta oli kauheen kiva et ne tulis että se sais välil muutaki seuraa ku mut kun oon siis ollu sen luona jo muutaman päivän (koska kotiin on vähän matkaa).no jotain järkättii vähän ja sitä vitutti ku kävi pieni komplikaatio koneen kanssa, tunsin itteni tosi tosi syylliseks enkä tiiä miks, tiiän kyllä nyt etten ollu varsinainen syy mutta saatoin vaan lisätä ärtymistä olemassa olollani just sil hetkel.
sitten sen kaveri tuli,ja ne tosiaan oli hyvät kaverit ja sen kaveri vaikutti tosi kivalta. ajattelin vaan pitää turpani kiinni koska tunsin edelleen olevani haitta ja tiellä (ja oikeestaan mun mielest tunsin myös osittain ihan syystä koska tää eräs antoi mun vähän ymmärtää niin enneku sen kaveri tuli) mutta saatan olla vääräs.
sitten sen toinen kaveri tuli ja mä oikeesti tunsin itteni tosi tyhmäks.
ajattelin että kun tulee sopiva väli niin ilmotan niiden iloks ja mun helpotukseks että lähen ulos.
mutta sellasta välii ei mun mielestä tullu joten en saanu sitä sanottuu.
Se mun kaveri oli odottanu et sinne tulis enemmän ihmisii mutta niillä oli kai vähän kiirettä joten ne ei päässy tulemaan.
ja mua harmitti se kun se kai oli odottanu joitain ja mä vaan kuokin siinä sivussa. tosin en kyllä syöny mitään niitten juttuja.lainasin vaan lasia ja vettä.
Ne sen kaverit sitten jossain vaiheessa lähti ja olin räjähtämis pisteessä koska olin ollu siitä iltapäivästä asti ja koska vihaan tunnetta "oon tiellä".
Sanoin lähteväni ja se oli aika lähellä, riideltiin, tai kiisteltiin tai jotain. ja se halus että meen..
enkä oikeen tiiä mistä niin kiisteltiin.se vaan lähti siitä kun räjähin.
mutta olin aika ylpee et sain sen pidettyy vaan siinä siis niinki pienenä. koska oisin saattanu tehdä jotain tyhmempää mutta en halunnu aiheuttaa paskaa.
läpsin itteeni, ja "vedin turpaan" tyylillä koska toinen v- ehto ois ollu poltteulu mut se ei ollu just sil hetkel mahd.tajusin vessas kuitenki ett se ei ehkä oo kovin älyllistä mitä teen ainakaan täl hetkel.joten
sain lopetettuu niin kummaa kun se olikin en saanu kun punasen posken vaan aikaseks.ja sillee.
Sit riideltiin siitä. ja oikeestaan mulla oli kokoajan vaan olo että haluun halata sitä ja pyytää anteeks mutta se oli aika vittuuntunu muhun.
saatiin sitten sovittuu..joka oli tosi hyvä.
danke siitä..